Lauri Lepola - Historiantutkija

Verinen Tampere

Pyynikin näkötornin huippuun nousi valkoinen lippu 6.4.1918, merkiksi siitä että punakaarti antautui Tampereella. Piti tulla rauha, mutta siitä vasta varsinainen tappaminen alkoi.

Valkoiset toimittivat Tampereella noin 11000 punaiseksi arveltua vankileireille. Useat vankileireillä olleet ovat kertoneet, että Kalevankankaalla punaisten joukkohaudoissa on yli 4000 vainajaa, ammuttuja, kuolleeksi kidutettuja, vankileireillä raiskattuja, nälkään ja tauteihin kuolleita, miehiä, naisia ja lapsia.

Verinen Tampere kirja kertoo mitä Tampereella kansalaissodan jälkeen todella tapahtui. Monet vankileireillä olleet kertovat sadistisista vartijoista, kiduttajista ja teloittajista, jotka olivat tappamisen huumassa. Papeista joiden piti lohduttaa vankeja, mutta olivatkin oikeita perkeleitä. Vankina olleet kertovat miltä näytti kun ihminen kuolee nälkään, tai miten teloitettavat suhtautuivat kohtaloonsa. Vangit kertovat mitä oli olla maanpäällisessä helvetissä joka oli täysin verrattavissa natsileireihin, ”ainoastaan kaasukammio puuttui”.

Kirjassa kerrotaan miten punaisten sairaalat tyhjennettiin. Lindellin koululla ammuttiin kaikki sairaalan potilaat ja hoitajat koulun takapihalle. Muissa punaisten sairaaloissa ammuttiin kaikki Venäjän kansallisuutta olevat sekä ainakin ne punaiset jotka eivät päässeet itse liikkumaan.

Vasta kun Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan, niin Länsivallat, etupäässä Englanti vaati että ”tappaminen on Suomessa lopetettava heti”, niin sitä oli toteltava ja monia satoja jo kuolemaantuomittuja pelastui.

Kirjassa kerrotaan myös miten valkoisten leskille ja orvoille annettiin eläke, jolla he tulivat toimeen. Punaisille ei eläkettä myönnetty. Punaisten lesket taistelivat lapsistaan raivoisasti, kun niitä yritettiin viedä äideiltään, ”parempien ihmisten kasvatettavaksi”. Kotoaan pois joutuneet punaorvot kertovat tässä kirjassa miten punaväriä piiskattiin heistä pois.

Kaikki valtion laitokset ”puhdistettiin” punaisista. Kirjassa kerrotaan miten VR tapatti omissa sotaoikeuksissaan omia työläisiään. Poliisilaitoksella tapettiin poliisit jotka olivat vähänkin punertavia. Tampereen VPK: laiset olivat melkein kaikki olleet punakaartissa, melkein kaikki myös saivat tuomionsa. Vakinaisen palokunnan työntekijätkin olivat punaisia, mutta heidät pelasti älykäs ja inhimillinen palopäällikkö. Oikeuslaitoksilla oli selvä laki, punikki oli ilman muuta syyllinen ja valkoinen syytön. Papistoa ei tarvinnut puhdistaa, siellä oli ollut vain yksi punainen ja sekin oli karannut ulkomaille.

Työväenyhdistysten omaisuus takavarikoitiin sotasaaliina, Tampereellakin takavarikoitiin työväentalot, kirjapainot ja Osuusliike Voima, niin kuin kaikki muukin näiden yhdistysten omaisuus koko maassa. Voit tutustua näihin asioihin tarkemmin tässä kirjassa.

Tavallisia työläisiä jotka olivat kuuluneet johonkin työläisjärjestöön tai punakaartiin erotettiin työstään ja heitä häädettiin asunnoistaan. Monet joutuivat liittymään suojeluskuntaan kun eivät saaneet muuten työtä.

Suomeen valittiin sitten kuningaskin. Tampereellakin oli täysi tohina päällä, niin herroilla kuin rouvillakin, joillakin oli toive jopa jostain aatelisarvosta.

Sitten alkoi lapualaisliike muilutuksineen. Myös Tampereen pormestari muilutettiin. Tuli talonpoikasmarssit, Mäntsälän kapina ja IKL. Kaikesta tästä kerrotaan kirjassa Verinen Tampere.