Lauri Lepola - Historiantutkija

Rohkeat punatytöt Tampereella 1918

Suomalaisen naisen asema oli vielä 1900-luvun alussa paljon pahempi kuin miesten. Työläisnaiset olivat lähes orjan asemassa. Tavallisilla tytöillä ei ollut juuri muuta mahdollisuutta kun mennä maaseudulla piiaksi tai palvelijaksi säätyläisperheisiin. Pestin tehtyään työnantaja omisti piian kokonaan ja voi tehdä hänelle mitä vaan ja teki.

Vasta sitten kun Tampereelle tuli teollisuutta, sinne töihin päässeiden vapaus vähän koheni. Noin kolmasosalla kaupunkiin muuttaneista nuorista naisista, toi lapsensa mukanaan entisen isäntänsä terveisinä. Vasta tehtaaseen töihin päästyään Tampereen plikka voi sanoa, ”Työ ja päivä on Vinlaussonnin, mutta yö ja vittu on mun”. Kysymys ei ollut mistään epäsäädyllisyydestä, vaan siitä, että työläisnaiset saivat vasta silloin määrätä omasta kehostaan.

Pitkät työajat, pienet palkat ja surkeat työolosuhteet aiheuttivat sen että työväki pyrki yhdessä parantamaan elintasoaan perustamalla ammattiliittoja ja työväenyhdistyksiä. Nämä yhdistykset vaalivat myös työväenkulttuuria ympäri maan. Työväentaloilla oli laulukuoroja, näytelmäkerhoja, puheita, runonlausuntaa, ja lopuksi tunti tanssia. Myös voimistelu ja muu urheilu olivat voimakkaasti mukana. Jos työläisnuori halusi jotain harrastaa, hänen oli mentävä säätynsä mukaisiin seuroihin. Omistavalla luokalla ja muulla porvaristolla oli aivan omat piirinsä, eikä niihin ollut tavallisella kansalla asiaa. Näin työläisnuoriso kasvoi kiinni siihen aatteeseen joka johti sitten heidät punakaartiin.

Aluksi naiset toimivat punakaartissa lähinnä sairaanhoitajina ja muissa huoltotehtävissä. Sodan lopulla osa heistä koulutettiin myös aseenkäyttöön. Perustettiin Tampereelle ja Pispalaankin naiskaartit. Nuoret kauniit, reippaat ja rohkeat tytöt, jotka vielä olivat pukeutuneet housupukuihin ja jopa leikanneet hiuksensakin, vastoin kirkon oppeja, saivat säätyläiset ja kirkonmiehet kauhistumaan.

Naiskaartilaiset olivat sodassa esimerkillisen rohkeita ja heidän uroteoistaan on tässäkin kirjassa muistelmia sekä punaisilta että valkoisilta. Vielä senkin jälkeen kun miehet olivat jo antautumassa, naisten esimerkki sai heidätkin vielä toimimaan.

Sodan päätyttyä oli kostokin sitten ankara. Eliitti haukkui naiskaartilaisia ryssänhuoriksi, hameryssiksi iivanan morsiamiksi ja kaikenlaisilla hävyttömillä nimityksillä. Nuoria tyttöjä tapettiin sadoittaan pelkästään sen tähden että he käyttivät housuja. Naiskaartilaisia raiskattiin, piiskattiin, tapettiin ja monesti myös heidän ruumiinsa häpäistiin.

Tämä on raskasta luettavaa. Tiedän. Silti minun oli tämä kirjoitettava, jos vaikka oppisimme siitä jotain.

Tilaa nyt postitoimituksena