Korvolan laajoissa metsissä oli myös entisaikoina asustellut susia. Karjaa ei koskaan uskallettu laiduntaa ilman paimenta. Jopa paimenenkin vartioimasta karjasta susi saattoi siepata saaliin.

Susia yritettiin tappaa kaikin tavoin, niistä myönnettiin kaatopalkkiotakin. Vuonna 1827 marraskuussa saatiin susi kaadetuksi Korvolassa ja palkkion siitä sai Juha Nikkilä ja Juha Pitkämäki.

Korvolan Jaakkolassa oli Hektor niminen komea susikoira, joka oli eri kertoja tapellut voitollisesti susien kanssa, mutta kerran, vuoden 1845 paikkeilla oli susilauma tullut pihaan ja saanut ”tallinsillalta” raastettua Hektorin alas, tappaneet ja syöneet sen sillä paikalla.

Eräänä kesäpäivänä vuonna 1867, tuli susi lammaslauman perässä aina Korvolan läpi kulkevalle maantielle saakka. Vuonna 1870 elokuussa, tappoi susi kaksi varsaa Liekoniityssä, aivan kylän laidassa.

Pahimmat susien tihutyöt tapahtuivat 1870 luvulla, kun ne alkoivat ahdistella lapsia. Kankaantakana vei susi pienen pojan Juuselan torpan pihalta, keskellä päivää. Lapsesta ei löytynyt muuta kuin lakki metsästä. Susi sieppasi suuhunsa myös pojan Hirsimäen torpan pihasta, mutta poika putosi sen suusta kun susi hyppäsi aidan yli takaa ajettuna. Pinsiössä kerrottiin susien vieneen 1877 neljä lasta.

Tilanteen ollessa näin vaarallinen, järjestettiin suuri susijahti. Pirkkalassa miesketju ulottui Siurosta Epilään. Miehiä oli niin taajassa että heillä oli näköyhteys toisiinsa. Ketju kulki metsien halki aina Pinsiön perukoille, mutta ei saatu yhtään sutta. Sitten korotettiin susiraha 100:n markkaan sudelta ja yksityiset alkoivat kaatamaan susia ja ongelmat vähenivät. Eipä Korvolassa ole juuri sen jälkeen sutta nähty.