Ensimmäinen ratkaiseva askel orpokoti Siunaukselan perustamiseksi otettiin keväällä 1911, kun kirkkoherra Pätiälä tuli Viialan kartanoon maanviljelijä Oskari Jaakkolan luo ja sanoi hänelle jotenkin näin: ”Me olemme Hanna- siskon kanssa keskustelleet siitä, että pitäisi perustaa orpokoti, kun sinulla on siellä Pirkkalassa iso talo tyhjillään, niin etkö myisi sitä orpokodiksi?”

Oskari Jaakkola oli kunnallislautakunnan johtajan asemassa nähnyt huutolaislasten kovan kohtalon ja oli siksi heti myötämielinen hankkeelle. Pieni seurue johon Heimo Pätiälän ja Oskari Jaakkolan lisäksi kuului Pätiälän vaimo Alma ja Jaakkolan tytär Laina, lähtikin sitten katsomaan taloa. Menomatka Pirkkalaan tehtiin Sampo nimisellä laivalla, josta noustiin maihin Maatialan rannassa. Siitä jatkettiin hevosella matkaa Korvolaan.

Sampo-laiva Maatialan rannassa 20-luvulla.

Kyseessä olevassa Einolan talossa oli tilava päärakennus ja muita rakennuksia, metsää 55,5 hehtaaria ja peltoa n. 8 hehtaaria. Pätiälä katsoi sen sopivaksi orpokodin tarpeisiin ja maksoi omista varoistaan käsirahan 10.000 markkaa.

Tampereella 11.7.1911 perustettiin osakeyhtiö Orpokoti Siunauksela. Sen väliaikaiseen johtokuntaan valittiin kirkkoherra Heimo Pätiälä, maanviljelijä Oskari Jaakkola, talonomistaja Mooses Heino sekä liikemies Eero Palomäki.

Tammikuun 6 päivänä 1912 vihittiin Einolan talo ”Siunaukselan” orpokodiksi. Tämä ”Siunauksela” nimitys siirtyi sittemmin koko yhdistyksen ja sen laajennetun toiminnan yhteisnimeksi.

Einolan orpokoti alkuaikanaan.

Huhtikuun 11 päivänä tuotiin ensimmäinen lapsi vastaperustettuun kotiin. (Hän oli Viljo Lindholm, kirjoittajan eno. Äitini Ester Lindholm tuotiin muutama kuukausi myöhemmin) Vuoden lopussa heitä oli jo 15. Kodin johtajattarena toimi aluksi neiti Matilda Nyman.

Lähinaapurit ottivat Siunaukselan hyvin vastaan, liittyen sen jäseniksi alusta alkaen.

Osakeyhtiömuoto todettiin pian toimintaan soveltumattomaksi ja tilalle perustettiin 3.10.1914 Orpokotiyhdistys Siunauksela. Kannatusyhdistyksen perustavassa kokouksessa valittiin johtokuntaan: Kirkkoherra H. Pätiälä, maanviljelijä O. Jaakkola, lähetyssaarnaaja P. Kurvinen, pastori A. Rientola, kirjailija Hanna Regnell (Rauta), liikemies E. Palomäki ja rouva Maikki Palomäki sekä fil. maisteri P.J.I. Kurvinen ja rouva Ilma Kurvinen. Nämä viimeksi mainitut valittiin myös Siunaukselan johtajiksi 1.5.1915 alkaen.

Maatialan orpokoti

Einolan lastenkoti tuli nopeasti ahdinkoon asti täyteen ja siksi ostettiin kesäkuun 4 päivänä 1915 Ottiliana Koisolta Pirkkalasta Maatialan sotilasvirkatalon vuokraoikeus, yksityisrakennukset ja irtaimistot 31.000 markan hinnalla. Kurviset siirtyivät sinne muutamien lasten kanssa elokuun 15 päivänä samana vuonna, jääden kuitenkin koko Siunaukselan johtajiksi. Einolan lastenkodin johtajaksi kutsuttiin Oskari Jaakkolan tytär lastentarhanopettaja Laina Jaakkola. Hän olikin tässä virassa eläkkeelle jäämiseensä saakka. Vuoden 1915 lopussa oli Einolan ja Maatialan lastenkodeissa hoidettavana poikia 18 ja tyttöjä 12, eli siis yhteensä 30 lasta.

Vasemmalla Aino Jaakkola Pöllövaaran johtaja, Laina Jaakkola Teki elämäntyönsä Einolan johtajana, oikealla Sanna Lipponen joka oli Einolan johtajana yli 13-vuotta.

Einolan lastenkoti toimi lastenkotina kunnes se vuoden 1988 alusta muutettiin vanhusten lepokodiksi ja nimi muutettiin Siunaukselaksi.

Tässä vaiheessa Einolakin yritettiin vallata, sen saman tahon toimesta kun Kalliolakin, josta kerron myöhemmin. Yritys saatiin kuitenkin torjuttua vuosikokouksessa 27.2.1987.  Ennen kuin johtokunta saatiin vaihdettua ja laitoksen johtaja erotettua, kerkisivät nämä erottamaan toimestaan Matkasaarnaaja Väinö Lepolan joka oli kerännyt varoja Siunaukselan tukemiseksi lähes 60 vuotta ja teki sitä vieläkin.  Uusi hallitus toki perui nopeasti päätöksen.

Valtaajilla oli tarkoitus lopettaa Siunaukselan toiminta, myydä omaisuus ja käyttää ne oman toimintansa tukemiseen. Tämän teki mahdolliseksi se, että sääntöjen mukaan yhdistyksen viimeinen kokous päättää kenelle jäljelle jäävä omaisuus annetaan. Tämä vuosikokous edellytti että sääntöjä muutetaan niin että Siunauksela pysyy vastaisuudessakin itsenäisenä ja että se voidaan muuttaa vanhusten lepokodiksi. Valtaamista yrittäneiden joukossa oli suurin osa tunnettuja Evankeliumiyhdistyksen ja Luther-säätiön kannattajia.

Pöllövaaran orpokoti

Kun Maatialan rakennukset tarvittiin kansanopiston tarpeisiin, ylioppilas Aino Jaakkola luovutti oman kotinsa Pöllövaaran, orpokodiksi, jätti virkansa tullilaitoksessa ja otti hoitaakseen aluksi kahdeksan lasta. Hän pitikin lapsia hoivassaan vielä eläkkeelle jäätyäänkin.

Karjalan Orpokoti perustettiin Viipuriin vuonna 1918. Kaupunki luovutti maksutta orpokodin käyttöön esikaupunkialueella sijainneen Kiesin talon rakennukset sekä vähän peltoa kasvimaaksi. Johtajaksi pyydettiin opettaja Saima Lähdesmäki. Toiminta alkoi 15.11. Vuonna 1919 lapsia oli jo 16. Koska Kiesin talo oli huonossa kunnossa, eikä muuta tilaa Viipurista löytynyt, siirrettiin orpokoti Karkkuun vuonna 1921. Hanna Rauta rahoitti sieltä ostetun Tullun tilan. Toiminta lopetettiin vuonna 1932. kaikkiaan Viipurin- Karkun kodissa hoidettiin 26 lasta.

Viipurin orpokoti

Töysässä sijainnut pieni lastenkoti tuli Siunaukselan haltuun v. 1919. Sen asioita hoiti pastori Frans Kärki. Kodissa oli 5 lasta.

Tullun orpokoti Karkussa

Kalliolan Sota-orpola perustettiin Tampereelle v. 1919. Siunauksela osti Pyynikinrinteellä olleen Kalliolan huvilan tätä varten. Kodin johtajaksi tuli diakonissa Lyydia Helman. Yhdistykselle perustettiin toimikunta jolle Siunauksela myi laitoksen vuonna 1926. Se sama taho joka on vallannut Karkun opiston, valtasi myös Kalliola toimikunnan, lopetti toiminnan ja myi erittäin arvokkaalla paikalla olleen Kalliolan kiinteistön, käyttäen näin saadut varat omiin tarpeisiinsa. Moraalisesti olisi ollut oikein palauttaa varat Siunaukselalle, joka tämän sota-orpolan perustikin. Sen varmasti käsittää jokainen, jolla on edes jonkinlaista oikeustajua.

Toimintansa tueksi Siunauksela osti Tampereelta Lidmanin leipomon vuonna 1920. Johtajana liikemies Eero Palomäki. Leipomo myytiin myöhemmin takaisin entisille omistajille koska he sitä kovasti halusivat ja katuivat sen myyntiä.

Orpokoti yhdistys Siunaukselan leipomo.
Kiikassa ollut Inkeriläisten lastenkoti.

Vuonna 1943 Siunauksela perusti orpokodin Kiikkaan Sopan taloon lähinnä Inkeriläis lapsia varten. Johtajana siellä oli Taimi Haunia, apunaan Aino Soppa. Helmikuussa 1944 sinne siirrettiin Einolasta 8 lasta. Kiikan kodissa on ollut hoidettavana yhteensä 22 lasta, näistä 15 Inkeriläistä. Joulukuun 7 päivänä 1944 kaikki Inkeriläiset Kiikasta ja kaksi Inkeriläistä tyttöä Einolasta jouduttiin lähettämään Neuvostoliittoon. Keneenkään heistä ei ole sen jälkeen saatu yhteyttä, vaikka sitä on yritetty. Einolan johtaja Laina Jaakkola sanoi että tyttöjen saattaminen Helsinkiin oli hänen elämänsä vaikeimpia tehtäviä. Kiikan orpokoti lopetti toimintansa 15.10.1947.

Kansanopistot

Kansanopisto aate lähti varsinaisesti liikkeelle siitä kun pastori Rientola lahjoitti syyskuun 21.9.1915 100 markkaa, kansanopiston pohjarahaksi. Siunaukselan johtokunta piti hanketta tärkeänä jo omien lasten jatkokoulutustakin ajatellen ja hyväksyi aloitteen. Pätiälä luopui kirkkoherran virastaan ja ryhtyi keräämään varoja orpokoteja ja kansanopistoa varten. Tästä tuli riita Evankeliumiyhdistyksen ja Siunaukselan välille. Ensin mainittu katsoi sen kilpailuksi ja ikään kuin heidän lehmiensä lypsämiseksi, koska molemmilla oli paljon samaa kannattajakuntaa. Opistohanketta tarjottiin myös heidän toteutettavakseen mutta Evankeliumiyhdistyksen johtokunta kieltäytyi. Sen jälkeen on yhdistyksillä ollut muitakin erimielisyyksiä. Evankeliumiyhdistyksen omat hankkeet Nuortenopiston perustamiseksi olivat epäonnistuneet, eikä hankkeella ollut mitään tekemistä Siunaukselan perustaman Kansanopiston kanssa.

Siunauksela osti Mäkipään tilan kansanopiston tarpeisiin.

Marraskuun alussa 1918 ensimmäinen Evankelinen Kansanopisto avasi ovensa Maatialassa. Johtajiksi valittiin maisteri P.J.I Kurvinen ja neiti Amanda Veste. Oppilaita oli ensimmäisellä vuosikurssilla 20. Kun Maatialan tilat kävivät opistolle ahtaaksi, osti Siunauksela Karkusta Mäkipää nimisen tilan. Opisto siirrettiin sinne lokakuussa 1920. Maatialan vuokraoikeus myytiin Pohjois-Pirkkalan seurakunnalle.

Siunauksela vastasi opiston ylläpidosta vuoteen 1925 asti. Silloin perustettiin kannatusyhdistys, jolle laitos myytiin varoineen ja velkoineen. Valitettavasti tämän kannatusyhdistyksen on vallannut nykyisin Luther-säätiön kannattajat ja siitä on tullut tämän naisten tasa-arvon vastustajien pesäpaikka. Opistolaiset eivät käy enää edes sunnuntaisin Karkun kirkossa, niin kuin on ollut tapana vuosikymmenien aikana. Ei Siunaukselalaiset tätä tarkoittaneet perustaessaan opiston. Opiston tarkoituksena oli julistaa evankeliumia, eikä riidellä kirkon kanssa. Opiston tunnuslausekin on ”Meillä on lunastus” Sen pitäisi edelleen olla pääasia. Siunauksela perusti toisenkin kansanopiston Radansuun kartanoon Iitissä vuonna 1920. Johtajana  siellä oli pastori Kauko Valve. Tämä opisto jouduttiin kuitenkin lakkauttamaan taloudellisten vaikeuksien takia vuonna 1924.

Radansuun kansanopisto

Alakansakouluseminaari

Evankelisen liikkeen sisällä oli ehdoteltu Pappis-seminaaria, Saarnaajaseminaaria ja Kansakouluseminaaria ja monenlaista muutakin oppilaitosta mutta hankkeista ei tullut mitään. Siunaukselan lastenkodeissa Einolassa ja Maatialassa oli kuitenkin toiminut jo monta vuotta niin sanotut kotikoulut joihin oli olut vaikeuksia saada opettajia. Siksi Siunauksela päätti perustaa Alakansakouluseminaarin ja osti Karkusta Mainiemen huvilatilan rakennuksineen, seminaaria varten ja kutsui sen johtajaksi pastori Erkki Penttisen. Siunauksela myi Mainiemen sittemmin perustetulle Seminaariyhdistykselle. Seminaari aloitti toimintansa syyskuussa 1923. Kouluhallitus vastusti toimiluvan myöntämistä, mutta se kuitenkin myönnettiin vedoten lakiin, jonka mukaan kaikilla kansalaisilla on oikeus perustaa yksityinen kasvatuslaitos. Valtionapu kuitenkin evättiin koska laitosta pidettiin liiaksi määrätyn uskonnollisen linjan hallitsemana ja siksi se lopetettiin. Seminaari ehti toimia vaan kaksi kautta ja sieltä valmistui yhteensä 67 opettajaa.

Siunauksela osti Mainiemen talon ulkorakennuksineen alakansakouluseminaaria varten.

Orpokotiyhdistys Siunaukselalla oli parhaimmillaan yhtä aikaa toiminnassa 5 orpokotia ja 2 kansanopistoa sekä lisäksi muuta toimintaa. Yhdistyksen toiminta lasten ja nuorten parissa on ollut todella merkittävää. Siunaukselassa on ollut hoidettavana yli 400 lasta, suurin osa koko nuoruus aikansa. Monet heistä ovat tulleet hoitoon 2- 3 vuoden ikäisenä ja lähteneet maailmalle vasta opiston käymisen jälkeen, tai muuten opiskeltuaan joten hoitovuosia on kertynyt valtavasti.

Korvolan kylässä orpokodeilla on ollut hyvin keskeinen asema ja monet sen lapsista on jäänyt asumaankin Korvolaan. Siunauksela on tainnut olla myös Korvolan suurin työnantaja.

Siunaukselan Einola on nykyisin vanhusten lepokoti.
Lapsia Einolan pellolla 20-luvulla.
Pöllövaaran leikkimökki.

Einolan kotikoulu

Oy Siunaukselan Orpokoti osti v.1912 Einolan tilan Oskari Jaakkolalta. Ensimmäinen lapsi tuotiin kotiin huhtikuun 11 päivänä 1912.

Siunaukselan Johtokunta totesi pian että lapsille pitää saada jonkinlaista esiopetusta ennen kansakoulua. V1913 perustettiin Einolan kotikoulu. Se toimi ilmeisesti samaan tapaan kun nykyinen esikoulu. Opettajana oli kiertokoulun opettaja Hulda Salo.

Vuonna 1915 kotikoulussa oli kevätlukukaudella 12 lasta joista yksi oli muualta, samasta kylästä. Opettajana toimi edelleen Hulda Mäkelä e. Salo.

Kotikoulussa oli kevätlukukaudella v.1916 kaksitoista lasta, kiertokoulun opettajatar Tyyne Aholan johdolla. Kun sitten syksyllä kymmenen lasta meni kansakoulun ensi luokalle Penttilän kouluun, oltiin kahden vaiheilla, olisiko kotikoulua syksyllä lainkaan jatkettava. Mutta muutamat, vuodenaikana orpokotiin tulleet lapset olivat niin huonolla ”lukemisen tolalla”, että näytti väistämättömältä antaa heille oikein järjestelmällistä ohjausta ja niin alkoi syksylläkin kotikoulu kuudella oppilaalla. Opettajana oli Anna Himanen. Hänen palkkansa ei kuitenkaan tullut orpokodin varoista, vaan yksityiseltä orpojen ystävältä.

Kotikoulua on pidetty v.1917 vain kevätlukukausi ja siinä on opetettu kuutta lasta kiertokoulun opettajatar Anna Himasen johdolla.

Seurakunnan kiertokoulua pidettiin Einolassa tammikuusta maaliskuuhun v.1918 Orpokodin lapsia oli kiertokoulussa kymmenen. Vielä 1920 on kotikoulun syyslukukaudella opetettu yhdeksää lasta. Näihin aikoihin Siunaukselan orpokoteja oli tullut niin monta lisää ettei kovin yksityiskohtaisen vuosikertomuksen teko enää ollut mahdollista, eikä lisämerkintöjä kotikoulusta enää  löydy. Koulu lopetettiin kuitenkin viimeistään silloin kun Penttilän alakoulurakennus valmistui v.1927. Samoihin aikoihin myös ”Einolan pirtti” purettiin.

Pirtin purkutavaraa käytettiin ”Einolan suuliin” kun se rakennettiin, mm. lattialankut ovat pirtistä.

Orvonjoulu

Siunaukselan joululehteä alettiin julkaisemaan joka vuosi, vuodesta 1924 lähtien. Orvonjoulu lienee ainoa Korvolassa julkaistu lehti. Ensimmäisen lehden kansikuva esittää orpotyttöä, joka pakkasta vastaan lämmitteli käsiään tulitikuilla ja paleltui kuoliaaksi jouluyönä. Kertomus siitä on Andersin’in saduissa nimellä ” Tulitikkutyttö”

Taiteilija Martta Wendelin lahjoitti Orvonjouluun ihastuttavat kansikuvat monta vuotta, hän teki myös usein kuvia lehtien sisäsivuille.

Orvonjoulun nimi muutettiin Siunaukselan joulu nimiseksi, kun lastenkoti muuttui vanhusten palvelutaloksi.