Korvolan kylä on ikivanhaa asutusta Nokianvirran (entinen Mäkijoki) alajuoksun varrella. Korvolasta on tehty esine löytöjä jo kivikauden ajoilta (n. 4000- 1500 e.Kr.) Mm. Kivitalttoja Jaakolan mailta ja reikäkirveskin Lukkilasta. Vanhemmalta rautakaudelta (n.500 e.Kr.) on jo löytöjä paljon. Kalmaanmäestä löydettiin v.1891 Porin rautatiehen soraa kaivettaessa, noin puolenmetrin syvyydestä. 4 keihäänkärkeä, joista yhdessä on jonkinlaisia piirtokirjoituksia sekä 2 miekan terää ja 2 kilvenkupuraa. Nämä on toimitettu kaiketi Kansallismuseoon. Seuraavat löydöt on jätetty Satakunnan museoon: 2 keihäänkärkeä ja 4 miekanterää Kalmaan mäestä. Pitkähkö ympyriäinen rautaesine, ehkä jokin keihäs, joka on löydetty Jaakolasta 1860 ja keihäänkärki 1879. Laurilan talon perustuksia kaivettaessa 1911 löytyi 2 keihäänkärkeä, joista toinen on väkäpäinen.  Löytäjä oli J. Siltanen. Samoilta tienoilta löytyi myös valumuotti. N Salminen löysi ruskean tuluskiven Nikkilän maasta v.1915. Vuonna 1870 löytyi Kalmaanmäestä tinainen kantasormus. Myös Lukkilasta on tehty paljon löytöjä näiltä ajoilta.

Kalmaanmäki, vanhantien varressa, lähellä Ollilan taloa, on ehkä vanha hautakalmisto, sen vieressä on Ristiveräjä niminen paikka. Historioitsija T:ri K. Jaakkola on arvellut että Ollilan mäessä olisi ollut Pirkkalan ensimmäinen kirkko, tai ainakin jonkinlainen kappeli. Kalma tai kalmoi etuliitteenä sanoissa tarkoitti pakanuuden aikaista hautausmaata, joten Kalmaanmäki on paikkana ollut tunnettu jo ennen kristinuskon tuloa Suomeen.

Ensimmäinen kirjallinen merkintä Korvolasta lienee vuodelta 1439 jolloin Daavidin kapinan takuumiehenä mainitaan Bengt Kouukj  / Pentti Kauko Korvolasta. Korvolan Ollilaa asui 1500 luvulla Olli Kauko ja Mikko Ollinpoika Kauko, sekä saman kylän toista tilaa Niilo Kauko. Daavidin kapina oli Nuijasodan tapainen verokapina. Sitä johti Vesilahtelainen David, Heikkilän talon isäntä Aniasta, hänestä kapina sai nimensä. Kun kapina oli kukistettu, vaati Turun vouti, kustakin kapinaan osallisesta pitäjästä takuumiehet, ettei mitään tällaista enää tapahdu.  Takuumiehiä oli 12 kustakin pitäjästä.

Korvolan ja Haaviston rajariidasta antoi Knut Eerikinpoika Laamannintuomion v. 1502. Siinä oikeaksi rajaksi määrättiin Drottinginlaaka (Kuningattarenlaaka) aivan Nokianvirran rannassa oleva rajakivi, Korvolan kallion kohdalla, (hävitettiin Melon voimalaitosta rakennettaessa) sekä Kiikansuo ja Muurainsuo. Tuomio koski ilmeisesti vain osaa rajasta.

 Isonjaon valmistelua tehtäessä v.1760 todettiin pöytäkirjoissa Penttilän ja Korvolan väliseksi vanhaksi rajapaikaksi kivi lähellä Intianlahden pohjukkaa, josta raja jatkui ohi Helvetinhaudan ahteen Kyrön pitäjän rajalle Kössin talon luona Pinsiön joessa olevaan koskeen. Silloin todettiin myös Korvolan ja Haaviston rajan jatkuvan Muurainsuosta, Heinäsuon kautta Matalusjärven Hornionnenään.

Korvolankylän talot olivat ennen yhdessä ryppäässä, vanhan maantien suorakulmaisen mutkan eteläpuolella missä nykyään on Einolan suuli. V.1546 talojen isäntien nimet olivat Nils Kauppamies, Henrikki Muncki, Olli Kurki, Jöns Harma ja Nils Valda. Vuonna 1651 oli Korvolassa viisi taloa, nimeltään Nikkilä, Ollila, Pikilä ja Västiö joka nähtävästi oli kahtena tilana.

Nikkilä oli aiemmin sotilastalo. Henrikki Henrikinpoika Nikkilä osti sen perintötilaksi 18.07.1766 Kauppahinta oli 82 hopeataalaria 7.ä. Laurila lohkaistiin siitä 1793 ja Vuorela 1905.

Pikilä (Einola) Einola oli isossajaossa erotettu Pikilästä, mutta myöhemmin taas yhdistetty ja tunnetaan nimellä Einola. Vielä 1778. sen sanotaan olleen Porin rykmentin majurin vapaatalo. Myöhemmin sen sanotaan olleen vanha perintötila.

Ollila on vanha sotilastalo. Sen on kahtena osana ostanut perintötilaksi 16.04.1722 Henrikki Henrikinpoika hintaan 34 hopeataalaria 5 ä.

Westiö (Jaakola) on alkujaan sotilastalo, mutta myöhemmin mainittu perintötilaksi. Nimen muutosta Jaakolaksi ei ole tarkkaa tietoa mutta v.1722 maakirjassa on merkintä ” Mickeli Jacola eli Wästelä”

Westiö oli alkujaan taloryhmän idänpuolella, Kaisanvainiolla sijaitseva talo. Kaisanvainion itäpuolella virtasi runsasvetinen puro, jossa oli mylly ja tarinan mukaan myös viinankeittokota.

Nikkilä on lähinnä entisellä paikallaan. Pikilä ja Ollila siinä välissä. Talojen siirto tapahtui isonjaon aikoina n.1700 -1800 luvun vaihteessa. ”Jo nyt on Tolppamäkeenkin talo tehty” totesi sotamies, palattuaan sodasta
(n. 1809) Jaakolan kohdalla oli kivitolppa, josta oli 20km Tampereelle ja siksi sitä sanottiin Tolppamäeksi.

Isojako suoritettiin Korvolassa kotipeltojen osalta v.1767 ja ulkotilusten osalta v.1770.

Näillä Korvolan taloilla oli myös torppia, ja niitä on lunasteltu v.1918 torpparilain perusteella. Kaikki alkuperäistilat ovat myyneet sittemmin pikkutiloja ja tontteja, joille asutus on laajentunut. Näin syntyi kylä nimeltä Korvola.

Heinätöitä Nikkilän pellolla, ennen kun Vuorela on siitä erotettu
Melosta otetussa kuvassa taka-alalla näkyvän ”Kar-hunhyppäyksen” kalliota vastapäätä toisella rannalla si-jaitsi vanha Korvolan rajakivi ”kuningattarenlaaka”
Nikkilän vilja-aitta lienee Korvolan vanhin rakennus