Aikaisemmin metsästyksestä ja kalastuksesta elantonsa saaneet alkoivat vähitellen etsimään kiinteitä asuintiloja ja harjoittamaan maanviljelystä ja karjanhoitoa.

Kylän ensimmäiset asukkaat asettuivat tietysti parhaalle paikalle virranvarren rantasavikolle, koska ne olivat parhaita viljelysmaita.

Jääkauden jälkeisen lämpökauden aikana joen pohjoisranta oli erittäin lämmintä lehtomaisemaa upeine jalopuineen. Siellä kasvoi jalavia, vaahteroita, lehmuksia, tuomia, tervaleppiä, pähkinäpensaita ja niinipuita. Grauvakkiliuskeesta muodostunut kallioperä virranrannoilla keräsi lämpöä kun aurinko paistoi siihen melkein kohtisuorassa ja jatkoi kasvukautta varsinkin keväästä. Vieläkin on jäljellä jotain rippeitä näistä lehdoista. Vuorelanvuoren itäpuolella kasvaa edelleen pähkinäpensaita, siinä vuorenmaan peltojen alapuolella. Haavistolla oli vuorijalavametsikkö vielä v. 1960 joka sekin on nykyisin kaiketi tuhottu, vaikka se oli rauhoitettu.

Korvolankylän kohdalta rannat raivattiin peltojen alapuoleltakin karjan laidunmaaksi jossa karja sai olla rauhassa metsän pedoilta, kylän ja virran välissä. Ainoastaan jokeen laskevien suurempien ojien kuruissa on lehtomaisuutta säilynyt. Laajanojan purolehto, joka laskee virtaan lähellä Intianlahtea, on rauhoitettukin monipuolisen ja harvinaisen kasvistonsa takia. Lehtokasvillisuuden rehevyyttä kuvaavia lajeja siellä on lehtipuiden lisäksi  mm. lehto-orvokki, lehtopalsami, mustakonnanmarja, velholehti, lehtokorte, rohtoimikkä, lehtopähkämö sekä lehtoarho. Pensaskerroksessa on paljon lehtokuusamaa, koiranheisiä, taikinamarjaa ja näsiä. Muitakin lajeja siellä kasvaa paljon mm. lehtohorma, rentukka, korpi-imanne, suokeltto, kielo, vuohenputki, nuokkuhelmikkä, isoalvejuuri, purolitukka, pikkumatara,  metsäkorte, metsäimarre, kyläkellukka, luhtalemmikki, mesiangervo, käenkukka, metsäkurjenpolvi  sekä sini- ja valkovuokot. Aikojen kuluessa sieltä on monia lajeja hävinnyt. Voi vaan kuvitella millaista lehtoa koko virranranta oli ennen kuin ihmiskäsi sitä muokkasi omien tarpeidensa mukaiseksi.

Nokianvirta on vanhalta nimeltään Mäkijoki ja se kuvaa hyvin joen luonnetta kylän kohdalla, jossa se ui syvässä uomassa.  Joen antama kosteus ja rinteisiin paistanut aurinko teki maanviljelyn ja karjanhoidon mahdolliseksi ja antoi sille hyvät olosuhteet. Ilmeisesti juuri tästä syystä esi-isämme päättivät jäädä tänne asumaan ja tähän tuli kylä nimeltä Korvola.