Wilh. Carlson on kertonut vuonna 1869 Korvolassa olleesta herätysliikkeestä.

 Yksi isompi herätys eli hengellinen liikunto on täällä tiedossamme ollut, nimittäin tämän vuosisadan alussa, erittäin Korvolan ja Ylöjärven kylissä, josta tässä lyhimmiten kerromme. Että se oli jotenkin lavea, nähdään siitä, kun yhdeksänvuotisia lapsiakin oli siihen joutunut. Eräs tutentti Wesander sekä uusmaalainen käsityöläinen Axberg mainitaan liikunnan johtajina ja kokousten pitäjänä Ylöjärvellä ja eräs suutari Salbom Vesilahdesta nimitetään ”Korvolalaisten isäksi.” Jo siitä että nämä johdattajat ja isät olivat muualta tulleita, näkee liikunnon tulleen muualta tänne. Tämä herätys ja jumalallisuuden harjoitus osoittihe enimmiten polvi-rukouksissa (kokouksissa), joille pantiin suuri arvo. Nuoret ihmiset ja pienet lapsetkin huusivat suuresti. Itse jumalan sanaa luettiin vähän, sillä ei Uutta Testamenttiakaan monessa paikassa vielä silloin ollut.  Näitten herätysten sisällinen syy oli ” helvetin ja perkeleen raivollinen pelko” Perkele pakotti yhtäkin yhdeksän vuoden vanhaa tyttöä (Pikkumiia itse, vanhana sen minulle näin kertoi ) ulos talvisydämelläkin metsään ja navetoihin ja kesällä karjassa käydessä kivenkoloihin ym. joissa sitten huusi, joka kai oli rukousta olevinaan. Kauhea pelko ja ahdistus vaivasi tämän kaltaisia heränneitä, eikä heillä ollut evankelista valoa ja lohdutusta ollenkaan. Mainitaan kyllä Pirkkalassa tähän aikaan olleen yhden hengellisen papin nimeltä Erenius, mutta minkä laatuisessa opissa hän oli, sitä ei osata mainita.

Kuitenkin näyttäisi muutamien toisten herätysten johdattajien olleen evankelisiakin. Niin sanotaan itse isä Salbominkin maalanneen Kristuksen veren ansiota ” mereksi jossa suuri laiva hukkuu samoin kun pienikin, koska sen aallot oikein ankarasti käyvät” (se on: jossa suuremmat synnit samoin kun vähäisemmätkin uppountuvat eli anteeksi annetaan). Eräs toinen vanha vähäläntäinen mies, Matti Pukanhaava oli myös Ylöjärvellä pitänyt kokouksia. Tämän sanottiin olevan pohjamaalta kotoisin, ja niin olikin hän Kankaanpään pitäjästä, jossa saman talon omistaa nyt Kankaanpään nimismies. Tämä Matti Pukanhaava sanotaan harvapuheiseksi, mutta sanansa erinomaisen läpitunkeviksi ja salvakkaiksi, siveiksi ja suloisiksi. Esimerkiksi yhden nuoren tytön hän herätti peräänajatukseen siten että kysyi ,  ”mikä nimes on?” ja tytön vastattua Maria, sanoi M. Pukanhaava ”oh sitä Jeesuksen äitiä”, Josta tyttö ajattelemaan, josko vielä olikaan uskossa Jeesuksen sydämessään synnyttänyt. Tämä mies näkyy vanhuudessaan myös evankeliseksi muuttuneen, itse oli hän tunnustanut, että ennen hän oli turhaan rukoillut, niin että polvet ruvessa olivat, eikä uskoa ja rauhaa saavuttanut. Silloin kun hän täällä kävi viimeisen kerran, sanotaan hänen lausuneen: ” Nyt on Matilla usko ja kaikki”.