Syyskuussa v.1883 tuli Jaakkolan taloon Korvolassa, vanhemman puoleinen nainen, joka esitteli itsensä Maria Katariina Björkquistiksi ja sanoi olevansa lasten opettaja. Hän tiedusteli olisiko talossa lapsia joita hän voisi opettaa ja saisiko hän huoneen johon voisi myös mahdollisesti tulla muitakin oppilaita talon ulkopuolelta. Hän sai huoneen ja ”Annakaisan” kouluun tuli oppilaita Korvolasta, Haavistolta, Taivalkunnasta ja aina Jokismaasta asti. Alkuperäinen tarkoitus oli opettaa pikkulapsia lukemaan, mutta tuli sinne vähän vanhempiakin, jatko oppia saamaan. Oppilasmaksu oli 50 penniä viikolta.

Opettaja asui samassa kouluhuoneessa, kauemmalta tulleiden oppilaiden kanssa, keitteli heille kahvia ja ruokaa, opetuksen lomassa. Koulu alkoi kuudelta. Koulutunnit aloitettiin virrellä ja rukouksella. Lukeminen aloitettiin ”trihnaamalla” Opettaja luki sanan kirjasta kovaan ääneen ja oppilaat toistivat sen. Näin mentiin joka sana kolmeen kertaan, aina lauseen loppuun asti. Mitään tavausta ei opeteltu, vaan lapset oppivat suoraan lukemaan. Toinen tapa oli ”vaunujen kuljetus” Oppilas joka osasi jo lukea, kulki oppilaan luota toiselle, aisakello kädessä, ja sitä soittaen, sanoi sanan jonka kohdalle tulleen oppilaan piti toistaa. Myös kirjoitusta harjoiteltiin. Kotiläksyksi annettiin aina raamatunlause, joka piti aamulla ulkoa osata.

Kun kahvi oli valmista, se kaadettiin suureen kivivatiin ja laitettiin sekaan sokeria. Oppilaat laitettiin riviin seisomaan ja joku vanhemmista oppilaista kuljetti tätä ”kahvilaivaa” antaen jokaisen laidasta ryypätä kahvia, kunnes jokainen oli saanut osansa.

Joka lauantai jaettiin oppilaille eräänlainen kuvapaperi. Esimerkiksi sotilaan kuva merkitsi että oppilas oli ollut riitaisa tai muuten rikkonut koulun järjestystä. Jokaisen käytös esitettiin kuvina, eikä numeroina.

Jaakkolantalon ulkorakennus jossa Annakaisan koulu oli ja Korvolan kansakoulu toimi kaksi ensimmäistä vuottaan.

K.V. Jaakkola kuvailee että tämä koulumestari oli syvästi uskonnollinen. Joka sunnuntai hän piti, talon pirtissä, hartaushetken, pirtin penkit täyttäneille, hartaille kuulijoille. Selitykset olivat kansannaisen puhetta sydämestä sydämeen. Monet vielä vanhanakin ovat muistelleet mielihyvällä tätä omituista koulua ja sen aivan erikoislaatuista opettajaa, joka sai lapset lukutaitoisiksi ja osasi kylvää pysyviä totuuden siemeniä lasten mieliin.