Viime laman aikana pankkimiehet Koivisto ja Holkeri yrittivät pelastaa pankit, jopa Perustuslakimme vastaisesti, niin että velallisella ei olut minkäänlaista oikeusturvaa pankkeja vastaan, eikä ole vielä tänä päivänäkään. Vielä aivan äskettäin Tampereen Käräjäoikeus teki päätöksen, velallista kuulematta, kantajan hyväksi vanhaa pankkivelkaa käsiteltäessä, vaikka oli samana päivänä myöntänyt vastaajalle lisäaikaa vastineen antamiseen.
Eriarvoisuus oikeudessa alkoi siitä kun Presidentti Mauno Koivisto hermostui Korkeimman Oikeuden päätöksestä 03.04.1992 jossa oikeus ratkaisi erään korkoriidan asiakkaan eduksi ja pankin tappioksi. Presidentti Koivisto järjesti useita ns. oikeuspoliittisia seminaareja joissa hän korosti sitä, ettei pankit saa hävitä oikeusjuttuja asiakastaan vastaan. Esimerkiksi 06.05.1992 presidentinlinnassa pidettyyn tilaisuuteen oli kutsuttu yli kolmekymmentä tuomaria ja oikeustieteen professoria ja neljä korkeimman oikeuden jäsentä. Puheenjohtajana tässä tilaisuudessa toimi KKO:n presidentti Olavi Heinonen.
Jokainen tämän kokouksen osanottajista tiesi,
että kokous oli perustuslain vastainen.
Perustuslain mukaan tuomiovallan tulee toimia itsenäisesti eikä siihen saa kukaan ulkopuolinen vaikuttaa. Tämän jälkeen ei pankit hävinneet yhtään juttua ainakaan yhdeksänkymmentä luvulla. Yhä edelleen oikeuslaitos Suomessa pitää pankkien esityksiä ja näyttöjä paljon vahvempana kuin velallisen. Kun tutkija Kalevi Kannus pyysi Presidentti Haloselta, näiden salaiseksi julistettujen kokouspöytäkirjojen jäljennöksiä, Halonen kieltäytyi, Koiviston pyynnöstä. Näin ei ole voitu luotettavasti tutkia, vaikuttiko se ettei velallisilla ollut oikeusturvaa laman jälkeen, n. 1500:n itsemurhan tehneiden epätoivoisiin päätöksiin.
Kun nyt taas pankkeja tuetaan veronmaksajien varoin, on varmistettava velallisten oikeusturva kaikissa oloissa, On tärkeää että nyt luodaan järjestelmä jossa myös ihmisten psyykkisiä vaikeuksia hoidetaan. Tähän työhön pitäisi Hallituksen nopeasti myöntää kriisiapua. Ihminen on kuitenkin paljon tärkeämpi kuin meidät jälleen tähän kurjuuteen ajaneet pankit, ja niiden osingot.