Lauri Lepola - Historiantutkija

Eläkkeet ja eläkekassat

Kun kansaneläkkeet luotiin niin kaikki maksoivat eläkettään, myös ne joilla ei ollut ollenkaan tuloja. Kansaneläke oli kaikille samansuuruinen.

Työeläkejärjestelmästä sovittiin kolmikantaisesti, palkansaajat, työnantajat ja valtio. Sovittiin että eläke on 60% palkasta ja se on sidottu 100%:sti palkkakehitys indeksiin. Indeksikorotukset tarkistettiin puolivuosittain.

Ensimmäiseksi muutettiin indeksitarkastukset vuosittaiseksi. Sitten poistettiin kansaneläkkeen pohjaosa, monelta kahteenkin kertaan. Toimenpiteen piti olla väliaikainen ja hallitus vannoi että se palautetaan täysmääräisesti. Toisin kävi, vain osa palautettiin.

Eläkeindeksiä on huononnettu ensin niin että eläkeindeksissä otettiin huomioon 50/50 % palkka ja elinkustannusindeksit. Sitten indeksiä muutettiin edelleen niin että palkkaindeksi vaikuttaa siihen enää 20% ja elinkustannusindeksi 80%. Tälle indeksi huononnukselle keksittiin nimi ”taitettu indeksi”. Senkin piti olla väliaikainen.

Taitettu indeksi on aiheuttanut sen että yli 10 vuotta sitten alkaneet eläkkeet vastaavatkin enää noin 50% tai sitä alle, nykyisestä palkkatasosta. Toisin sanoen eläkeläiset eivät pääse osalliseksi elintason nousuun kuin pieneltä osin. Myös verotus on edelleen muita suurempi eläkeläisillä.

Työeläkekassoja käytettiin valtion velan vakuutena yhdeksänkymmentäluvulla, kansalta salassa. Valtio lainasi, samoihin aikoihin, kuntien eläkekassoista suuria summia, tietysti salaa. Lainoista osa jäi maksamatta takaisin. Laina kyllä nostettiin täysimääräisenä kassasta, mutta takaisin maksun aikaan väitettiin että osa siitä onkin valtion varoja eikä niitä makseta takaisin ja tehtiin laki (asetus) jolla tämä tehtiin. Eläkeläisten valittaessa että teko oli lainvastainen, sanottiin että ei ollut koska asiasta on laissa määrätty. Lainalle maksettiin myös korkoa, mutta ei sitä mitä tämän rahan tuotto olisi ollut vapaasti sijoitettuna.

 

Saattaa olla niin että eläkekassoja käytetään taas
tämänkin laman aikana valtiovelan vakuudeksi.

 

Viimevuoden lopulla eläkevakuutusyhtiöt ajautuivat sellaiseen tilaan että niille sovitut alaturvarajat meinasivat alittua jolloin kassat olisi pitänyt ottaa valtion haltuun. Lokakuussa eduskunta päätti että eläkekassoista siirretään eläkerahoja noin 7 miljardia euroa eläkeyhtiöiden tileille. Näin eläkeyhtiöt pelastettiin. Näitä varoja ei koskaan voi käyttää eläkkeiden maksuun, eikä niille vaadittu takaisinmaksu velvoitetta. Asia esitettiin eduskunnalle niin monimutkaisesti että tuskin monikaan kansanedustajista käsitti siitä yhtään mitään.

Eläkeyhtiöiden johtajat nostelevat taas palkkojaan ja bonuksiaan. Viimevuonna suurin ansiotulo oli Varman johtajalla Matti Vuorialla, 700000 vuodessa. Kun siihen vielä lasketaan lisäksi mahdolliset bonukset, se todennäköisesti nousee yli miljoonaan. Se vastaa noin 100 pieneläkeläisen vuosituloja. Näitä suurituloisia johtajia on eläkeyhtiöissä noin 2000.

Eläkeyhtiöt olivat juuri laatimassa uutta bonusjärjestelmää johtajilleen, entinen ei lamanvuoksi tuottanut tarpeeksi, kun media kutsui paperityöväenliiton puheenjohtajan Jouko Ahosen ohjelmaansa. Kävi ilmi että Ahonen oli lahjottu ylisuurilla vuosi ja kokouspalkkioilla, ihmeellisellä henkilökohtaisella eläkejärjestelyllään, ja monin muin tavoin, ja hän innokkaasti puolusti Vuorian ja muiden johtajien palkkoja ja palkkioita. Hänet hyllytettiin liittonsa johdosta, en tiedä jatkaako hän vakuutusyhtiössä.

Ammattiliittojen johtajien on tarkoitus olla eläkeläisten edunvalvojina eläkeyhtiöissä. Kaikki nämä ammattiyhdistysjohtajat toimivat Ahosen tavoin, eli ”pukit olivat kaalimaan vartijoina”. Ammattiyhdistysliike on pettänyt eläkeläiset. Systeemiä on muutettava.

Noin 140 miljardin eläkekassat lasketaan mukaan kansallisomaisuuteen arvioitaessa Suomen velankantokykyä ja korkoprosenttia. Tällä hetkellä tällainen omaisuus jossa on vaan vähän kiinteistösijoituksia, on hyvin arvostettua ja vaikuttaa valtionlainojen korkoihin ehkä noin prosentin. Se tekee jo 70 miljardin valtionlainoissa  700 miljoonan säästöt. Sillä pitäisi korottaa pieninpiä eläkkeitä.

Eläkerahastot ovat niin suuri vallankäyttöväline ettei sitä haluta antaa eläkeläisille. Pieniä eläkkeitä voitaisiin vallan hyvin korottaa näistä varoista 200 euroa kuukaudessa, se maksaisi n. 2 miljardia vuodessa, ja silti kassojen varat lisääntyisivät vielä vuosittain n. 12 miljardia. Kun sanotaan ettei se lain mukaan käy, niin tehdään uusi laki, että käy. Niin on tehty ennenkin. Laitoshoidossa olevat eläkeläiset ovat nykyään lähes poikkeuksetta pientä eläkettä saavia, joten eläkekorotus menisi heidän osaltaan, lähes kokonaan heidän hoitoonsa, ja auttaisi kuntia selviytymään paremmin vanhustenhoidosta. Joka tapauksessa koko korotus menisi heti kulutukseen, ja sillä olisi suuri työllistävä vaikutus.

 

Televisiolupa

 

Kun aiemmin keskusteltiin television lupamaksuja niin Bjrne Kallis sanoi: ”Lupamaksusta ei voida vastuullisesti päättää ennen vaalia, koska päätöstä voidaan pitää vaaliaseena”. Kaikissa gallupeissa oli todettu että noin 80% kansasta kannatti yleisradion kulujen maksamista valtion budjetista. Päätös lupamaksusta tehdään vaalien jälkeen varmasti kansantahdon vastaisesti.

Televisiolupamaksu vastaa kolmannesta eläkeläisen kuukausitulosta. Kun eläkeläiset valittivat etteivät he pysty olemaan kuukautta ilman ruokaa, niin asia ratkaistiin niin että lupaa voi maksaa nyt vaikka kuukausittain. Tosin se on silloin vieläkin kalliimpi. Lupa tulee olemaan n.300 euroa ja jos sitä ei enää tarvitse eläkeläisen maksaa vastaa se n. 25 euron eläkekorotusta kuukaudessa. Asia on pieneläkeläiselle erittäin tärkeä. Mieluummin vaikka 1% korotus arvonlisäveroon, jos se ei koske elintarvikkeita eikä lääkkeitä, mutta sisältää televisiolupamaksun.

 

Kirjoitan vielä vähän eläkkeistä,
koska eläkeyhtiöt huijaavat meitä

 

Kun eläkerahoja alettiin rahastoimaan niin syyksi kerrottiin että meillä tulee eläkkeiden rahoitusvaje kun ”suuri ikäluokka” pääsee eläkkeelle. Suomessa syntyi sodanjälkeen noin 500000 lasta enemmän kun ”normaali” syntyvyys olisi edellyttänyt. Tästä ikäluokasta muutti kuitenkin Ruotsiin saman verran, eli puolimiljoonaa henkilöä, mikä oli noin 10% koko Suomen väestöstä. Näistä luvuista kertoo myös parhaillaan televisiosta tuleva sarja ”Kansakunnan kuokkavieraat”. Ruotsista on palannut noin 50000 takaisin Suomeen. Heillä on kuitenkin yleensä mukana hyvä Ruotsalainen eläke. Sen lisäksi tätä ikäluokkaa muutti Kanadaan, joista ei juuri kukaan palannut, muuttajia oli myös Australiaan. Koko puhe suurista ikäluokista eläke asioissa on eläkeyhtiöiden huijausta, jotta saisivat yhtiöihinsä yhä enemmän varoja. Myös kaavamaisesti lisääntyväksi laskettu elinajanodote on täysin virheellinen. Elinajat kääntyivät Yhdysvalloissa laskuun jo 2008. Ruotsissa elinikä on pysähtynyt Ruotsissa syntyneiden osalta. Ainoastaan maahanmuuttajat sitä vielä korottavat. Meillä sama tilanne tulee viimeistään 2015.

Tänä vuonna eläkkeet nousivat noin 0,14 % kun rakennustyöväen palkat nousivat 2,5 %. Rakennusmiehen eläke laskee taas tänäkin vuonna 2% työssä olevaan rakennusmieheen verrattuna. Taitetun indeksin muuttaminen puoliväliindeksiksi muuttaisi tätä vaan noin 0.7%.Vaikka korotusten jälkeenjäänti ei paljon tunnu vuositasolla, tekee se jo kymmenessä vuodessa valtavan eläkeromahduksen. Alkuperäisesti sovittuun kokonaan palkkakehitystä seuraavaan indeksiin on palattava. Eläkeyhtiöiden itselleen luoma monimutkainen matematiikka on täydellinen petos. Oikea tapa olisi jakaa eläkerahastojen tuotosta esimerkiksi puolet eläkeläisille, joille ne kuuluukin. Tänä vuonna se olisi noin 5%. Kun eläkekassojen tuotot olivat n.10% pääomalle, eli voitto oli noin 14 miljardia. Eläkeläisillä oli käsitys että takuueläke 687,74 tulee kaikille 116000 eläkeläiselle joiden eläke on tämän alle. Takuueläkkeen saavat kuitenkin vaan ne n. 90000 eläkeläistä jotka ovat jääneet eläkkeelle vasta 65 vuotta täytettyään. Muut n. 26ooo eivät sitäkään saa. Tämä asia on yritetty pitää salassa, ainakin vaaleihin asti.